Viime osassa sattui pieni virhe: Aaron kasvoi oikeasti ennen kuin Andreas syntyi. Mutta se siitä, kenenkään maailma ei varmaan kaatunut. :D
Elämä kahden lapsen kanssa käyden välillä töissä oli aika raskasta. Taapero- ja vauvaikäiset Aaron ja Andreas vaativat vanhempiensa välittömän huomion. "Lastenhoitajan käsiin en lapsiani luota", Gabrielle puuskahti Vilille, "vaikka heidän hoitamisensa vie kaiken ajan." Vili hymyili ymmärtäväisesti.
Onneksi lapset kasvavat nopeasti. Pienen Andreaan oli aika kasvaa taaperoksi. Äiti auttoi kynttilöiden puhaltamisessa.
Tälläinen pikkumiehestä tuli. Aika söpö, mutta miten molemmat lapset näyttävät niin vanhoilta taaperoina? Andreaksen luonne on tälläinen (koko ajan tälläinen.. :P):
S/S: 10
U/M: 7
L/T: 9
V/L: 5
M/K: 4
Aika tasainen luonne, hyvältä näyttää.
Oli myös Aaronin aika kasvaa. Terhakkaasta pikkutaaperosta kasvoi touhukas koulupoika. Poika oli iloinen ja odotti innolla tulevaa.
Tässä lähikuva Aaronista. Pojalla on aika isot huulet ja hassusti surumieliset silmät.
Aaron oli leikkimielinen ja lasten kylpyhuoneen amme oli kovassa käytössä.
Nyt kun Aaron oli jo lapsi ja hän pystyi huolehtimaan itsestään paremmin, alkoi Andreaksen opetus. Kaikki elämän perustaidot pottailusta puhumiseen pyrittiin opettamaan pikkuiselle mahdollisimman pian.
Andreas oli söpö pienenä..
.. ja jompikumpi vanhemmista oli aina leikittämässä häntä.
Aaron päätti käyttää aikansa opiskeluun. Läksyt sujuivat hyvin, vaikka Gabi ja Vili eivät kerinneet auttamaan häntä. Aaron opiskeli erityisen innokkaasti mekaniikkaa. Pänttäys palkittiin: koulun kemiankilpailussa hän voitti tulivuorellaan pääpalkkion ja 250 simoleonia.
Työkiireistä ja kaikesta muusta sähläyksestä huolimatta riitti vanhemmilla aikaa toisilleenkin. "Tiedätkös, yksi palleroinen lisää olisi ihan kiva juttu", Vili ehdotti.
Yhtäkkiä Gabin alkoi kauheasti tehdä mieli marjapiirasta. "Se keittokirjan kuva oli kyllä ihan erilainen" Gabi mietti harmissaan.
Gabi oli suostunut Vilin ehdotukseen kolmannesta vauvasta. Maha pyöristyi ja perheen kolmas lapsi ilmoitteli tulostaan.
Öisin Gabi karkasi meditoimaan. Se auttoi häntä jaksamaan raskauden paineita.
Aaron oli innoissaan tulevasta pikkusisaruksestaan. Hän jaksoi käydä kouluakin aivan uudella innolla.
Aaro rakasti pikkuveljeäänkin ja he leikkivät usein yhdessä. Aaronista tulisi varmasti hyvä isä sitten vanhempana.
Kolmas lapsi alkoikin tehdä nopeasti tuloa. Gabin tuskat olivat valtavat. Samaan aikaan Aaron tuli näyttämää kympin todistustaan ja pikkuinen Andreas valmistautui kasvamaan.
Maailmaan putkahti pieni poika (taas), joka nimettiin Alekseiksi. Alekseillä on mustat hiukset ja perheen ainoana lapsena vihreät silmät.
Mutta mitä ihmettä - tuskat eivät olleetkaan lopullisesti ohi! Gabi putkautti maailmaan...
... suloisen, harmaasilmäisen ja mustahiuksisen tyttären, joka nimettiin Aleksiaksi.
Vili ei ollut paikalla kun kaksoset syntyivät, joten heti, kun mies saapui kotiin juoksi Aaron kertomaan asiasta isälleen. "Isi, et ikinä usko, mitä tänään tapahtui! Äiti sai kaksi lasta!" pikkumies selitti innoissaan.
Kaksoset oli todella yllätyksellinen sattuma - kaikki oli suuniteltu etukäteen ja sitten putkahtaakin yllätys. Nyt on ainakin varaa valita perijä. Kuvasta huomaa kumpi oli perheen pää: Gabi nauttii rauhasta kun Vili hoitaa lapsia.
Gabi alkoikin keskittyä töihin. Hän oli ylennyt jo pankkirosvoksi, mutta kunnianhimoiselle naiselle se ei riittänyt.
Pian Aleksein ja Aleksian syntymän jälkeen Vili sytytti Katajalehdon talon ensimmäisen tulipalon. Onneksi ei sattunut mitään vakavampaa - lohi vain kärähti.
Kun kaksoset saatiin nukkumaan ja vanhemmat olivat tulleet töistä, oli aikaa yhteiselle aterialle. Pian kyllä täytyy ostaa isompi pöytä; muuten eivät pienet kaksoset mahdu syömään.
Kolmas osa loppuu näihin perhekeskeisiin tunnelmiin. Kommentoida saa ja voin linkittää, jos joku haluaa tulla linkitetyksi. :)
Kommentit