Elianna tykkäsi pallotella isänsä kanssa. Nämä olivat tytön viimeisiä lapsuuden hetkiä, pian olisi kasvun aika.

Kaksosten synttärit olivat seuraavana päivänä. He kasvoivat tyylikkäästi etupihalla ja tietysti yöpuvut päällä.

Eliannasta kasvoi ihan nätti tyttö. Vihdoinkin saatte tietää luonteetkin: 5-8-7-3-7, eli hyvä. Tytön tavoite on mammona (jos oikein muistan, ja Elizabethilla on muistaakseni myöskin sama.)

Yrh, kauhun hetki numero 1: Eliaksen kasvu. Herrassa ei ole mitään komeaa minun mielestäni; ei ylähuulta, silmät ihan eri puolilla naamaa. Ainoastaan leuka on jotenkin siedettävä.

Niin, ja ne nenät (kaksosilla on samanlaiset nenät) - niistä kauhunhetki numero 2. Ei tuollaisella nokalla voi tehdä mitään. Taisi kaksosten perijämahdollisuudet mennä siinä.

Onneksi on vielä perheen nuori kaunotar Elisabeth. Hän oli tietysti pettynyt sisaruksiensa ulkonäköihin, mutta salaa myös tyytyväinen. Toisaalta ei hänenkään pisteensä perijäkamppailussa ole kovin korkeat, se johtuu luonteesta: 10-3-9-3-1, ei mikään täydellinen. Elisabeth kasvattaa mansikoita kuvassa. :)

"AAA - eikun siis iik" Elisabeth tiesi, että hienot tytöt eivät huuda kuin miehet vaan kirkuvat vienolla äänellä hiljaa.

Danan synnytys alkoi vihdoin. Perheeseen syntyy nyt toivottavasti hieman parempigeeninen yksilö.

"Ärhh, tule jo ulos!" Dana voihki tuskissaan.

Tällä kertaa maailmaan putkahti pieni poika. Hän sai nimen Eemeli.

Mutta lisää seurasi: kaksoset. Dana vaelsi talon toiseen päähän ojentamaan Eemeliä Charlotelle ennen kuin saattoi jatkaa synnytystään. Charlotte ei ottanut Eemeliä vastaan ja vaan tuijotteli suoraan kameraan. :D

Toisena maailmaan putkahti Eliza, pieni tyttö. Kahdet kaksoset kuudennessa sukupolvessa. :)

Charlotte oli iloinen uusien lapsien syntymästä.

Koska edelliset kaksoset olivat nyt kasvaneet, lähtisivät kaikki kolme vanhinta lasta yliopistoon. Ennen lähtöä Elisabeth vaihtoi vaippoja ensimmäisen kerran elämässään - söpöä. :)

Yliopistossa seurasi kauhunhetki numero 4: Eliaksen kasvu (taas kerran). Yök.

Sitten kasvoi Elianna. Ihan nätti hän on, mutta ei kuitenkaan tarpeeksi.

Sitten kasvoi teininä niin kaunis Elisabeth - kauhunhetki numero 5. Hän on kuin naispuolinen isänsä, surku! Kuoppaposket, outo suu, vihaiset kulmat.. Yhyy. Mutta nyt jätetään yliopistolaiset rumilukset rauhaan.

Dana oli onnellisen tietämätön lapsiensa rumuudesta - hän saattoi olla viimeinen kaunis perijä suvussa (toivottavasti ei!). Elizan ja Eemelin harteilla oli suuri vastuu. Dana uskoi, että maito kaunisti pikkuisia, joten hän ruokki lapsiaan ahkerasti.

Juoksulenkeillä kaupungilla käydessään Dana oli tavannut erään miehen, jonka nimi oli Joonas Karsta. Joonas oli oikein komea ja Dana kaavaili miehestä jonkun tulevan perijättären aviomieheksi. Mutta tilanne olikin jotenkin kääntynyt: Joonas ihastui Danaan ja Danakin Joonakseen.

Dana kutsui Joonaksen kylään kerran Kristerin ollessa töissä. Tapaamisen piti olla vain kaveripohjainen. "Tää vessa on aika kauhea", Joonas arvosteli sisustusta. Dana ei kuitenkaan pahastunut miehen puheista. Hän tajusi olevansa todella ihastunut.

Joonaskin oli ihastunut, ellei jopa rakastunut. Hän suuteli Danaa, vaikka tiesi, että nainen oli onnellisesti naimisissa.

Danasta suudelma oli tuntunut ihanalta, eikä hän lainkaan ajatellut pettävänsä miestään. Lopulta illansuussa Joonaksen oli aika lähteä Kristerin saapuessa kotiin. Joonas lähti monta suudelmaa rikkaampana.

Dana kipaisi äkkiä vaihtamassa vaatteensa. "Grr, oletpas houkuttelevan näköinen", Krister murisi tullessaan kotiin. Hän kaipasi jotain piristystä, sillä sijaisopettajan työ oli todella raskasta.

Pian molemmat painuivat nukkumaan, mutta Krister heräsi yöllä kaksosten huutoon. "Huhhuh, sähän olet tulikuuma!" mies heilutteli kättään ilmassa, koska vauva todellakin oli tulikuuma. Olikohan liikkeellä kuumetta? Krister epäili, että oli, ja hän laittoi kaksoset vain takaisin nukkumaan - lepäämällä tauti selätettäisiin.

Aamulla Savelat saivat kuitenkin erikoisen vieraan.

"Olen kuullut, että ette pidä lapsistanne hyvää huolta. Altistatte heidät suoralle auringonpaisteelle vielä näin kuumilla säillä. Olkaa onnellisia, että vien heidät vain turvaan enkä nosta syytettä!" sosiaalitantta selitti tuimana. Krister oli hämillään. (Eri sossu kyseessä joo, poistuin ensin pelistä tallentamatta, mutta sama tapahtuma tapahtui uudelleen.. :( Tämä on ainut kuva tästä sosiaalitanatasta, kun luulin että ne oli samat.)

Pian sosiaalitantta oli kantanut molemmat kaksoset autoonsa. Tämä oli kauhun hetki numero 6, kaikista kauhein hetki. Ikinä ennen ei ole Saveloilta huostaanotettu lapsia. Pahinta tässä on se, että lapsia ei voi adoptoida takaisin. :'(

Dana oli murtunut. Hänen lapsensa vietiin pois, miten he saattoivat! Kannattaa muistaa rakentaa katto, jos omistaa Vuodenajat-lisäosan, kaksoset huostaanotettiin siksi, että heillä oli liian kuuma.

Kristerkin oli murtunut. Hän luuli hoitaneensa lapsiaan hyvin ja kunnollisesti, mutta ei sitten ollutkaan tehnyt niin.

Tapahtuma sai Danan totaalisesti sekoamaan. Hän tahtoi lapsensa takaisin, mutta se ei olisi mahdollista - siispä uusia hankkimaan. Dana oli kuitenkin suuttuut Kristerille, koska hänen mielestään kaikki oli miehen syytä. Siksi hän kutsui Joonaksen käymään mielessään vain yksi päämäärä.

Vaatteet vaihtuivat tiuhaan kuten suutelupaikatkin Danan yrittäessä vietellä Joonas.

Ulkona riehui hurja ukkosmyrsky ja Danan mielessä kuohui samalla tavalla. Hän ei enää ajatellut, sillä millään ei ollut väliä.

Yhtäkkiä salama sytytti läheisen puun tuleen. Salama taisi sytyttää Joonaksen sydämenkin vihdoin roihuun..

... sillä parin juostua sisään ja aamun valjettua Dana pääsi päämääräänsä. Hän pelehti hurjasti Joonaksen kanssa saadakseen alulle uuden lapsen.

Krister kuitenkin kuuli kaiken suljetun oven takaa. Hän yllätti parin itse teossa. "Kuinka oikein kehtaat koskea vaimooni? Hän on minun vaimoni, minun!" Krister raivosi Joonakselle. "Itse hän sitä tahtoi!" Joonas puolustautui. Dana oli hämillään ja huolestunut: ei tässä näin pitänyt käydä!

Kauhunhetki numero 7: ensimmäine tappelu Savelan suvun historiassa, ensimmäinen sellainen, jossa on sukuun kuuluva osallisena.

Joonas ja Krister tappelivat hurjasti. Charlotte ja Dana olivat olleet katsomassa, mutta miehet alkoivat olla jo todella väkivaltaisia ja naiset pakenivat toiseen huoneeseen.

Krister voitti tappelun ja käski Joonaksen pysyä kaukana hänestä, Danasta ja muistakin suvun jäsenistä.

Dana karkasi kuntoilemaan: se oli hyvä keino kiduttaa itseään kaiken kauhean jälkeen. "Itsepä aiheutin tämän", Dana perusteli toimiaan. Totta: Olisit voinut pitää parempaa huolta lapsistasi ja jättää pettämättä miestäsi.

Vielä kesä ei ollut vaihtunut syksyksi ja Dana saattoi hurjan rääkin ohella myös hiukan salaa hemmotellakin itseään. Uinnista hän piti, mutta yritti silti rääkätä itseään vedessäkin.

Illalla Dana tunsi tutun tunteen vatsassaan. Hän tajusi tulleensa raskaaksi.

Siispä juustokakkua tekemään. Dana tahtoi kaksoset menetettyjen kaksostensa tilalle ja oli kuullut, että hänen lempiruuallaan juustokakulla on tuplaavia vaikutuksia. Charlotte ei moiseen hömppään uskonut ja söi mieluummin omaa lempiruokaansa kuorrutettua hummeria.

Krister purki tunteitaan kuntoilun sijasta haravointiin, sillä siitä sai taitopisteitäkin. Häntä suututti vaimonsa toimet ja lasten huostaanotto.

Uuvuttavan haravoimisurakan jälkeen Krister painui suoraan petiin. Hän nukkui Charloten makuuhuoneessa, sillä ei tahtonut nukkua petollisen vaimonsa vieressä.

Dana joutui siis nukkumaan yksikseen. Häntä suretti asia, sillä hän yhä rakasti miestään kovasti. Hieman iloa muuten surkeaan arkeen toi raskauden alkaminen.

Syksyllä appelsiinipuu valmisti lisää hedelmiä ja mansikatkin kypsyivät. Dana ilostui nähdessään appelsiinit, jotka olivatkin maukkaita.

Yllättäen mansikoita saapui poimimaan Krister. Hän sanoi, että oli pettynyt Danaan, mutta tahtoi aloittaa alusta nyt kun Dana oli raskaanakin. Lapsien tulisi varttua onnellisessa kodissa ilman kauheata draamaa.

Kaikki hedelmät kerättyään Dana ja Krister siirtyivät sisätiloihin. "Anna anteeksi, Krister. Olet elämäni rakkaus, ja sinun vuoksesi teen mitä vain", Dana aneli anteeksipyytöä mieheltään. Krister mietti hetkisen oliko Danaan luottamista..

.. ja päätyi siihen että oli. "Ota ihan rauhallisesti. Muistanhan minä, mitä teit vuokseni yliopistossa. Kaikki on hyvin nyt, vaikka en ehkä voikkaan luottaa sinuun sataprosenttisesti enää", Krister sanoi. Danasta tuntui, kuin hänen sydämeltään olisi vierähtänyt kivi pois.

Kristerin ja Danan suhde kehittyikin nopeasti, vaikka molemmat olivatkin kovin varovaisia toisiaan kohtaan. Krister uskalsi jo puhella Danan masulle ja siellä olevalle (tai oleville) lapselle.

Eräänä aamuna Krister heräsi aikaisemmin, koska hänellä oli niin kova nälkä. Lisäksi haamut olivat taas olleet todella vilkkaita, ja uni oli ollut katkonaista.

Valmistettuaan ruoan ja asetettua sen pöydälle Krister tunsi olonsa heikoksi ja valahti lattialle. Mies tunsi, kuinka elämä valui hänestä pois.

"Dana.. Charlotte.. Joku, auttakaa minua.." Krister korisi tuskissaan.

Pian paikalle ilmestyi Viikatemies. "Liian paljon järkytyksiä elämässä", Viikatemies mumisi itsekseen ja katseli säälien Kristerin ruumista. Tämä on kauhunhetki numero 8: kuolema ennen aikojaan.

Dana heräsi äkisti: hän tunsi, että Krister oli pulassa. Dana kiirehti keittiöön ja näki Viikatemiehen Kristerin ruumiin luona.

Hän aneli Viikatemieheltä armoa ja herra Kuolema suostuikin arpapeliin Kristerin hengestä. Seinän takana grilli oli tulessa ja toi dramaattisuutta tapahtumaan. (Charlotte ei ole tapahtumasta moksiskaan, outo mummo.)

"Hänen sielunsa on oikeassa kädessäsi", Dana vastasi. Hän tiesi tietävänsä vastauksen, koska hän rakasti Kristeriä niin kovasti. Vastaus oli oikein.

"Wohoo, Krister palaa takaisin elävien kirjoihin!" Dana riemastui. "Muista silti, että kukaan ei elä ikuisesti", Viikatemies sanoi pettyneesti.

Viikatemies vain katsoi Kristeriin ja mies alkoi nousta. Hän retkotti oudosti läpinäkyvänä ilmassa..

... mutta jo pian oli taas voimissaan tunkemassa polveaan tuolin jalan läpi. Krister selätti kuoleman vaimonsa avulla!

"Kiitos, Dana, nyt tiedän todellakin, että rakastat minua."

Herkän tapahtuman kunniaksi Charlotte valmisti itselleen mansikkamehua.

"Olet kyllä kaikkein hemaisevin pelastajatar maailmassa", Krister flirttaili saaden Danan punastumaan.

Flirttailu jatkui vielä päivälläkin. Pari käyttäytyi kuin vastarakastuneet.

Ilmeisesti väliaikainen kuolematila oli nollannut Kristerin vihantunteet ja hän ei enää ajatellut Danan pahoja tekoja.

Dana ja Krister olivat taas löytäneet toisensa, mutta Charlotte oli kadonnut. He etsivät naista joka puolelta, mutta löysivät lopulta vain hautakiven. Viikatemies oli päättänyt vieda jonkun mukanaan reissullaan.

"Mieheni pelastui kuolemalta, mutta äitiäni en voi pelastaa enää", Dana itki pöydässä.

Ulosottomieskin, ärsyttävän komea, tuli vielä pahentamaan perheen tuskaa.

Pian Danan maha pompahti toisen kerran.

Dana halusi varmistaa, että saisi kaksoset ja otti jääkaapista kauan sitten valmistamaansa juustokakkua.

Krister alkoi valmistautua synnytykseen. Hän luki lasten hoidosta kertoavia kirjoja. Hän rakasti lapsia jo nyt, vaikka tiesikin että ne eivät olleet hänen omiaan.

Krister kuitenkin tuki vaimoaan pienin ja romanttisin tavoin. <3

Synnytyksen aika tuli nopeammin kuin odotettiin. Tuskat olivat taas valtavat, mutta tällä kertaa Krister kannusti vaimoaan.

Maailmaan putkahti isältään Joonakselta ihon perinyt tyttö, joka nimettiin Elinaksi.

Mutta eipä se siihen jäänyt - juustokakku todellakin vaikutti!

Elina sai pienen veljenkin. Veli nimettiin Elmeriksi (mikä ihana nimi :>).

Krister menetti heti sydämensä Elinalle, pienelle suklaanruskealle tyttöselle. Hän tahtoi pitää pienestä huolta, eikä hän tahtonut enää menettää lapsia.

"Rakas, toit maailmaan ihania lapsia. En ole vihainen, vaikka ne eivät olekaan minun", Krister sanoi hellästi Danalle.

Kaksosista pidettiin hyvää huolta, ja usein Danalla ja Kristerillä oli vapaata vain öisin. Silloin he haravoivat lehtiä, joita pihan puista putoili yllättävän paljon. Lehdet kompostoitiin ja niistä saatiin multaa kasvimaalle. Danaa lapsetti aina välillä ja hän vain leikki lehtikasassa. :)

Krister keskeytti vaimonsa leikit hellällä suudelmalla. <3

Danan sydän roihusi rakkaudesta ja hän tahtoi sytyttää lehdetkin roihuamaan. Ne paloivat nätisti.

Danan harmiksi tuli levisi eikä näyttänyt enää niin kauniilta.

Paikalle kutsuttiin palomies, josta ei ollut paljoa apua. Dana oli paljon rohkeampi taistelussa tulta vastaan.

Lemmikki päätti säikäyttää Kristerin. Kummitukset ovat ilkeitä!

"Sinä pikkuinen suklaakarkkiseni kasvat ihan kohta isommaksi", Krister hellitteli Elinaa.

Myöskin Dana hellitteli vauvoja, tässä tapauksessa Elmeriä.

Kaksosten syntymäpäivät tulivat pian. Danalla ja Kristerilläkin olisi kasvun paikka ihan kohta, mutta ei onneksi vielä.

Krister auttoi Elmeriä puhaltamaan kynttilät.

Elinasta kasvoi kuudennen sukupolven ehdottomasti suloisin tyttötaapero! Hänellä on suloinen pikku nenä ja iloiset silmät, mutta harmittavan pieni ylähuuli. Tytön luonnekin on hyvä: 6-9-8-3-3.

Elmeristä kasvoi taas suloisin poikataapero (vaikka enhän voi sanoa mitään Elizasta ja Eemelistä, ties kuinka hyvännäköisiä he olisivat olleet. ): ) Elmerin luonne: 6-5-8-3-3, eli hyvä hänelläkin.

Elina oli todella suloinen.

Kaksoset tykkäsivät leikkiä kahdestaan.

Mutta pitihän pikkuisille taitojakin opettaa.

 

Taisi lirut mennä potan sijasta sittenkin pöksyihin. :)

Niin kävi ainakin Elmerille. "Huhhuh, mitkä aromit!" Dana huudahti opetettuaan Elmeriä potalle.

"Tuttipullo on sellainen väline, josta saat maitoa ja nälkä menee pois", Krister opetti Elinalle elämän tärkeitä sanoja.

Olohuoneessa Dana opetti Elmeriä. "Nalle on ihana ja pehmoinen kaveri. Sen kanssa voi vaikka nukkua", Dana selitti.

Syksy oli jo vaihtumassa talveksi, mutta yhä oli lämmintä. Puut pudottelivat yhä lehtiä ja haravoitavaa riitti.

Onneksi talossa oli kaksi vahvaa haravoijaa ja kaksi uutta kasvoi kovalla tohinalla koko ajan. :) Talossa ei ollut enää tapahtumassa mitään kauheaa onneksi ja elämä oli taas ihanaa.

Näin syksyisiin tunnelmiin päättyy tämä osa. Kommentteja saa kirjoitella.