Minun piti jatkaa jo keskiviikkona, mutta Vuodatus sekoili taas vaihteeksi. :P Mutta nyt on kaikki kunnossa ja tarina voi jatkua..

Charlotte oli tutustunut tummaan komistukseen paremmin ja heistä oli tullut hyvät ystävät. Charlotte ja Raafaeliksi kutsuttu mies omasivat samanlaisen huumorintajun ja he molemmat rakastivat juoruilua.

"Minusta sä oot tosi kiva poika.." Charlotte kertoi arasti, sillä halusi viedä suhteen asteen romanttisemmaksi. Raafael oli otettu neidon sanoista.

He päättivät pitää treffit, aluksi vain vaatimattomasti Charloten opiskelijakämpässä.

Charlotte ajatteli, että nyt olisi sopiva hetki ensisuudelmalle, mutta Raafael ei ollut samaa mieltä.

Mies mursi herkän naisen sydämen kieltäytymällä suuresta kunniasta. "En ehkä ole valmis vielä suutelemaan.. Edetään hitaammin, jooko?" Raafael pyysi. Charlotte suostui hitaampaan etenemiseen - mitä muutakaan hän olisi voinut? Raafael päätti lähteä välikohtauksen jälkeen kotiinsa.

Charloten huono onni jatkui. Impi Lempäälä-niminen nainen tunkeutui hänen kotiinsa ja laittoi Charloten käsirautoihin. Charlotte oli hämmästynyt, eikä millään tajunnut, mitä oli tapahtumassa.

Impi talutti Charloten ulos kohti autoaan. Charlotte oli suruissaan - oliko blondiini siviilipukuinen poliisi ja joutuisiko hän vankilaan.

Ei, Charlotte ei joutunut vankilaan. Hänet tuotiin Lahovuori-yhdistyksen tiloihin.

Nyt Charlotelle vihdoin selvisi, mistä hienot laamamerkkiasut olivat peräsin: ne olivat salaseuralaisten tunnuksia. Charlotte pääsi liittymään kampuksensa salaseuraan ja oli asiasta kovin onnellinen. Hän keikisteli ja pelleili uudessa asussaan niin paljon kuin kerkesi.

Salaseuralaisena Charlotte oppi hakkeroimaan arvosanoja. Olisiha hän pärjännyt ilman hakkerointiakin, mutta rikollisesta toiminnasta hän sai hieman jännitystä elämään.

Charlotte harrasti hakkerointia kotonakin, ja siitä ei hyvä seurannut.

Poliisi alkoi puhuttelemaan Charlottea ja määräsi neidon maksettavaksi hurjat sakot. Onko poliisineidissä jotakin samaa näköä kuin käsirautaneidissä? Kylläpä kyllä: poliisinkin nimi oli Impi Lempäälä. :D

Charlotte päätti yrittää päästä pälkähästä. "Mutta enhän minä sitä tahallani tehnyt.. Pääni oli kuin pilvissä!" Charlotte valehteli sujuvasti. Poliisi-Impi hyväksyi pitkin hampain selitykset.

Charlotte pyysi Raafaelia pienen tauon jälkeen taas treffeille, ja tietysti mies suostui. He päättivät tanssahdella hiukan.

Pari päätti kuitenkin käydä syömässä. Se toisi mukavaa vaihtelua tylsään opiskelijaelämään. Raafael suositteli ravintola Viivaa.

Raafael vaikutti rakastuneelta. Ehkäpä Charlotella olisi parempi tuuri ensisuudelman suhteen nyt.

Charloten ja Raafaelin romanttinen ateria keskeytyi rouva Kurjenkaulan hyökkäykseen. "Kehtaatkin siinä liehitellä tyttöjä! Häpeäisit, iso mies!" rouva ei sanojaan säästellyt mätkiessään Raafaelia käsilaukullaan.

"Älä sinä tuosta akasta välitä", Charlotte lohdutti Raafaelia ja suuteli miestä. Raafael otti lohdutuksen ilolla vastaan.

Charlotte kutsui Raafaelin aterian jälkeen kotiinsa. Pari päätti kuherrella lemmenlilluttimessa.

Yöilman muututtua liian kirpsakaksi nuoret rakastavaiset päättivät siirtyä sisätiloihin kuhertelemaan aivan kahden kesken.

Molempien ensimmäisen pelehdystuokion jälkeen Raafael lähti kotiin nukkumaan, mutta palasikin pikaisesti tuomaan ruusukimpun muistoksi treffeistä.

Charlotte vieraili säännöllisin väliajoin salaseuran päärakennuksessa tapaamassa ystäviään. Salaseuran jäsenet saivat kulkea upealla limusiinillä kerhotalolleen ja takaisin.

Charloten ollessa luennoilla oli eräillä herroilla tapana kokoontua tappelemaan hänen pihalleen.

Charloten opinnot sujuivat loistavasti. Hänen keskiarvonsa oli viisi. Charlotte sai tukea komealta yön asukiltakin. Vampyyrimies oli saanut Charloten hurmaantumaan.

Vampyyriherra oli oikea herrasmies, mutta ei tiennyt sitä, että Charlotella oli jo rakas. Hän luuli naista vapaaksi riistaksi ja oli saanut Charlotenkin rakastumaan häneen.

Vampyyriherra alkoi aina käyttäytyä oudosti aamun sarastaessa, ja Charloten ja miehen suhde pääsi kehittymään vain öisin.

Seuraavana iltana herra vampyyri ilmaantui paikalle ilmoittamatta. Hän hiippaili salaa Charloten taakse, käänsi naisen ja iski hampaansa neidon kaulaan. "Oi, tämä on intohimoista rakkautta!" Charlotte huomasi ajattelevansa pelonsekaisin tuntein.

Yhtäkkiä hän tunsi kivun sisällään. Omituinen tunne levisi verisuonia pitkin ja sai Charloten kouristelemaan oudosti. Vampyyriherra katsoi silmät kiiluen neidon muutosta.

Kipu laantuikin pian ja Charlotte tunsi itsensä normaaliksi - lukuunottamatta pitkiä, teräviä kulmahampaita. Charlotte oli nyt vampyyritar.

Vampyyriherra suuteli Charlottea pikaisesti. "Emme varmaan tapaa enää", hän sanoi, "työni on tehty."

Charlotte oli tietysti surullinen toisen rakkaansa kadottua ehkä ikiajoiksi, mutta uudet ongelmat odottiivat kulman takana. Charlotte ei ollut tajunnut, että auringonvalo vahingoitti nyt hänen ihoaan.

Hän oli löytänyt äkkiä jostakin arkun, ja laskeutua sinne. Hänen ihoaan ei enää kirvellyt ja olo oli normaali.

Öisin Charlotte eli normaalia elämää: teki lopputöitä ja muita koulujuttuja...

.. siivoili....

.. ja riiteli Raafaelin kanssa. "Tiedät, että pidän vampyyreista, mutta sinä olit parempi kun olit normaali. Ja sinä petit minua", Raafael kiukutteli. Charlotte oli surullinen ja pettynyt, mutta itsepä oli tilanteen aiheuttanut.

Charlotte otti yhteyttä ennustajatreffipalvelueukkoon saadakseen apua rakkausasioissa. "Näen, että sinulle tulee ongelmia vampyyriytesi takia", eukko kähisi salaperäisesti.

"Osta tälläistä juomaa, se parantaa sinut.. Se on nyt erikoistarjouksessa", eukko kaupitteli sinistä litkua Charlotelle. Charlotte osti putelin eukkoa miellyttääkseen.

Luennot olivat Charlotelle yhtä tuskaa, sillä ne olivat päivällä. Kyllä neito niistä selvisi, vaikka hänestä tuntui kuin hänen ihonsa olisi palanut savuten pois auringon vaikutuksesta.

Ulosottomies vieraili Charloten luona. Onneksi oli päivä, eikä Charlotte voinut hyökätä röyhkeän miehen kimppuun. Mies olisi ollut vainaa muuten.

Charlotesta alkoi tulla vainoharhainen, koska hän näki enää harvoin ketään. Hän luuli näkevänsä liikaa valoa joka nurkasta.

Charlotte päätti kohentaa suhteitaan Raafaeliin, joka oli yhä hiukan kiukkuinen Charloten vampyyriystempauksesta. "Mitä jos muuttuisin? Olisin taas normaali, jos haluaisit", Charlotte kertoi Raafaelille. Raafael oli Charloten sanoista mielissään ja sanoi riitojen olevan ohi, ja että tyttö oli ihan kiva vampyyrinakin. Pariskunnan suhde kukoisti taas.

Heti seuraavana yönä Charlotte päätti kulauttaa ennustajaeukon myymän juoman kurkkuunsa.

Kouriva tunne tarttui taas Charloten ruumiiseen, mutta nyt kipuaalto liikkui eri suuntaan kuin vampyyriksi muuttuessa.

"Huoh, jopas tuntuu hyvältä!" Charlotte henkäisi syvään kouristelun loputtua. (Hän muuttui hetkinen kuvan oton jälkeen normaaliksi.)

Muututtuaan normaaliksi Charlotte sai suoritettua opintonsa loppuun. Neito sai parhaat mahdolliset arvosanat.

Pian Charlotte tepasteli jo kotonansa Katajalehdossa.

"Näytät hyvältä, tyttöseni! Olet oikea kaunotar!" Brian kehui tytärtään, joka oli käynyt äitinsä vaatekaapilla.

Heti perään taloon muutti Raafael. Mies vaikutti onnelliselta.

Raafael vaihtoi päälleen pyjaman ja suuntasi kaukoputkelle tähystelemään. Ehkäpä hän saisi tehdä lähempää tuttavuutta ulkoavaruuden kanssa. Miehen olisi kyllä parasta mennä nukkumaan, sillä seuraavana aamuna pidettäisiin häät.

Morsian oli tilaisuuden aluksi jännittynyt. Eihän sitä mennä kuin kerran naimisiin!

Häihin kutsuttiin Charloten ystäviä ja hieman sukulaisia. Tilaisuus oli romanttisesti puun varjossa.

Parin vihkimisen jälkeen siirryttiin kakun pariin. Raafael syötti siististi tuoreelle vaimolleen kakkua.

Vieraat nostivat maljan parin kunniaksi.

Sitten alkoi hurja biletys, kuten Saveloiden hääjuhlissa oli tapana.

Itse hääpari otti rauhallisemmin tanssien hitaita muiden joratessa.

Serenalla meni lujaa. Lisäksi hän oli pukeutunut valkoiseen ja tismalleen samanlaiseen pukuun kuin Charlottekin.

Häiden lopuksi hääpari pääsi limusiiniajelulle. "Kivat verhoilut!" Raafael oli innoissaan. Charlotte oli salaseura-aikoinaan tottunut limusiineihin.

Hääpäivän päätteeksi Charlotte ja Raafael vetäytyivät hankkimaan viidettä sukupolvea.

Illan hämärissä Banda ja Paljetti tultiin hakemaan pois. Taloudessa oli taas kauheasti simejä, joten kissoista oli vain haittaa.

Serena oli kerennyt tykästyä molempiin kissoihin ja oli suruissaan.

Lemmikkikin oli murtunut taas vaihteeksi.

Pian Brian saapui töistä. Hänen oli aika kasvaa ja alkaa nauttia eläkkeen iloista.

Aamusella myös Serena kasvoi. Nyt perheeseen kuului kolme vanhusta ja kaksi aikuista.

Brianin ja Serenan rakkaus ei kuollut heidän rupsahtaessa. :)

"Sinustahan tuli oikein vetreä vanhus", Lemmikki kehui Serenan muutosta seuraavana iltana, "olet melkein yhtä upea kuin minä." Serena oli otettu.

Aika mielikuvituksellinen otsikko, eikö? :) Kaikki rohkeasti kommentoimaan. Onko nuo tekstit muuten sopivia? Pitäisikö olla tarinamaisempi vai epätarinamaisempi teksti?